STATEMENT

”Avaan maalauksen, irrotan kiilapuista, leikkaan siveltimenvetoja pitkin, silppuan järjettömästi, sotken yli rajojen. Tuhoan. Sitten sommittelen uudestaan syntyneen maalaussilpun. Ompelen, liimaan, teen kontrasteja, yhdistelen intuitiivisesti, rujosti. Näen uusin silmin.”

Taiteellisen työn sivutuotteena minulle kerääntyy useita maalauksia, jotka eivät koskaan ole tulleet valmiin taideteoksen arvoisiksi. ”Ei sen takia, ettenkö olisi käyttänyt niihin aikaa, päinvastoin, nämä ovat töitä, joiden kanssa aikaa on vietetty paljon, niitä on monin tavoin yritetty saada valmiiksi, muokkaamalla muodon ja merkityksen harmoniaa tasapainoiseksi, jotta se täyttäisi taideteoksen vaatimukset. Jostain syystä jotkut työt kieltäytyvät ratkaisemasta arvoitustaan. Ne jäävät umpikujiksi.”

Nämä kiilapuistaan irrotetut maalauskankaat – (de)konstruoidut umpikuja-teokset – ovat usein pohja uudelle taiteelle. Teokset syntyvät ompelemalla ja liimaamalla muotoutumattomia maalauksia yhteen, jolloin syntyvä (re)konstruktio ottaa vallan umpikujaan ajautuneesta villistä sisällöstä. Maalaukset ovat sekoitus kollaasia ja eri maalaustyylejä yhdistävää sekateosta.

Kollaasin lisäksi työskentelen kollektiivisen taiteen parissa. Yhdessä tekemällä, toisen taiteilijan kanssa, rajat hämärtyvät, ja oma taiteellinen tekeminen kohtaa toisen ihmisen ainutlaatuisessa taiteellisessa prosessissa. Yhdessäluomisen aikana osallistujat vuorottelevat mestarin ja oppipojan rooleissa, ja romanttinen käsitys vapaasta ja itseriittoisesta taiteilijasta korvautuu ´jaetun eksperttiyden´ idealla. Syntyvät teokset ovat moniäänisiä, surrealismista, toisen läsnäoloon ja lopulta koko maailman monimutkaisuuteen asti ulottuvia teoksia. Ne eivät yritäkään asettua aloilleen, vaan ne kestävät tasapainottelun keinulaudan vaappuessa puolelta toiselle. Esillenousseet teemat asettuvat yhteisesti tarkasteltaviksi ja muunnettaviksi, sekä lopulta ne palautetaan työskentelyyn prosessin jatkuessa. Käytännön tasolla tarkasteltuna, yhdessäluomisen tarkoitus on tuottaa uudenlaista taiteellista ilmaisua sekä rikastuttaa prosessiin heittäytyvien yksilöiden omaa luovaa prosessia, ja tietysti tuottaa visuaalisesti kiinnostavaa taidetta.

Dialogisen filosofian kontekstissa yhteinen maalauskangas ja koko maalausprosessi itsessään avautuvat ‘kolmantena tilana’, joka rakentuu osallistujien ruumiillisen läsnäolon vaikutuksesta. Minua inspiroi syntynyt ‘välitila’, joka mahdollistaa monien tasojen aktivoitumisen ammatillisesta taiteilija-identiteetistä psykologiseen ja myyttiseen kokemukseen. Se mahdollistaa tapojen, ennakko-asenteiden ja ‘näkymättömän’ ilmentymisen, ja toisaalla se paljastaa avuttoman erillisyytemme ja omat puolustusmekanismimme tuota eksistentiaalista uhkaa kohtaan.