2019: DOES FUNNY PAINTINGS EXIST?

Solo Show: “DOES FUNNY PAINTINGS EXIST?” @ Culture House Laikku

April 6-28th, 2019

Laikku Culture house of Tampere, Studio space, Tampere

https://www.laikku.fi/tapahtuma/2019-04-06/Henna-Aho-Onko-hassuja-maalauksia-olemassa

IMG_2757

Picture from the gallery

IMG_0459

Mother, what are you thinking, when you are silent? ( a brief history of a painting)
Acrylic on canvas and vinyl, contact plastic, wood staples
250 x 170 x 7 cm
2019

IMG_2619

The Fading Themes
(How pictorial themes are escaping from the canvas)
Acrylic on canvas and vinyl, contact plastic, wood, ink
300 x 170 x 40 cm
2019

IMG_2737

IMG_2716

LYO (the Life of Your Own)
Acrylic on canvas and vinyl, contact plastic, ink, tape
350 x 300 x 50 cm
2019

IMG_2626

Escaping the Sofa
Acrylic on canvas and vinyl, contact plastic, mdf-board
200 x 140 cm
2019

IMG_2613

A couple shouted to the painting they had just bought a quote from Allen Ginsberg : Are you mean or is this some kind of a joke?!
Acrylic on canvas, mdf-board, a print, wood, one nail
250 x 170 x 150 cm
2019

Työskentelyni jonkinlaisena inspiraationa oli hetken aikaa Mathieu Kassovitzin elokuva Viha, ja sen kolme päähenkilöä, Vinz, Said ja Hubert. Maalaukseni uhittelivat ja osoittivat tyytymättömyyttään ainaiseen asemaansa seinällä, töllisteltävinä objekteina ja osoittivat voimakasta kommentointia omaa historiallisuuttaan kohtaan. Ne on pantu tekemään työtä milloin minkäkin hyödyn nimissä, ideoiden ja aatteiden vaihdellessa hetkestä toiseen. Nykypäivänä maalausten pahimmaksi viholliseksi voi nimetä symbolisen sohvan arkkityypin, jonka yläpuolelle ja johon suhteessa, maalauksia luodaan, sovitellaan ja hinnoitellaan.

Minun kohdallani tämä on teoreettista, sillä maalauksiani ei myydä, eikä niitä aseteta olohuoneeseen. Maalausten osoittama luonnekkuus ja puhelahjat herkistivät minut kuitenkin tarkastelemaan niitä yksilöinä, erilaisina tempperamentteina, jotka ovat olemassa ilman ihmisen läsnäoloa ja tajuntaa. Mitä tapahtuu silloin, kun itse en ole paikalla työhuoneella, tai gallerian ovi suljetaan yöksi. Minkälainen on maailma, jos maalaus saa valita?

Kulttuuritalo Laikun Studioon rakennettu näyttely koostuu materiaalilähtöisistä maalausinstallaatioista, jotka esittävät maalauksen hieman ilkikurisena, tottelemattomana, paikaltaan-pois-haluavana ja rumana. Tästä esimerkkinä eräs näyttelyn teoskuvauksista: Pariskunta huutaa yhteen ääneen juuri hankkimalleen maalaukselle Allen Ginsbergiä mukaillen: “oletko sinä inhottava vai onko tämä olevinaan jokin kepponen?!” Maalaus on valunut alas seinältä ja istuu ketarat ojossa humaltuneena luettuaan Työstäkieltäytyjäliiton oppaan Tekstejä työstäkieltäytyjille.

Maalausten esittämät ehdotelmat tuntuvat humoristisilta ja leikkiähän ne ovatkin. Eihän maalaus oikeasti ole “elävä”. Mutta mitä jos olisi? Saattaa olla niin, että asia on kuin onkin vakava ja minun olisi kuultava maalauksiani paremmin, tutkia niiden posthumanistisvivahteisia ehdotuksia. Lieko se alitajuntaista torjuntaa, että muotoilen maalaukset värikkäiksi, pyöreiksi ja hassun näköisiksi, jotta sanoma peittyisi, vai onko maalausten ulkoinen hauska olomuoto kuitenkin kiinnostavinta ajatusleikin sijasta?